Kirjoita mulle pikkuveli -näytelmän käsikirjoittaja Nora Akselin:
Kahdeksannen luokan lopussa, eli vähän päälle kolme vuotta sitten, liityin ”käsikirjoitusryhmään”, jossa meitä oli noin 10 Hykin oppilasta. Ideana oli, että jokainen tekee oman näytelmän, joka mahdollisesti tulisi Hykin teatteriin esitettäväksi. Silloinen versioni näytelmästä oli melko erilainen: juoni oli hyvin monimutkainen, henkilöitä oli tuplasti enemmän ja se oli kuin sekoitus salapoliisiseikkailua, fantasiaa ja realismia – hyvin sekava siis. Tuntui, että asia, jonka oikeastaan halusin sanoa, oli kielen päällä, mutten saanut sitä selkeäksi tekstiksi. Koska juttu oli vapaaehtoista, se jäi lopulta pois kokonaan, enkä tehnyt näytelmälle vuoteen mitään.
Vaikka pidänkin monipuolisista ja suurista asioista taiteessa, näytelmä Pahuus, jonka kävin katsomassa Helsingin kansallisteatterissa syksyllä 2012, teki vaikutuksen yksinkertaisuudellaan. Näin siinä tiettyjä efektejä ja asioita, joilla oli yhtäläisyyksiä näytelmäni kanssa. Pikkuhiljaa aloin kirjoittaa kohtauksia uudestaan, pyrkien yksinkertaisuuteen. Kirjoittelin niitä junamatkoilla kouluun, välitunneilla, kotona ennen nukkumaanmenoa ja odottaessani soittotunnin alkua. Lopulta Kirjoita mulle pikkuveli! tuli valmiiksi ja huomattavasti selkeämpänä.
Pohdin jonkin aikaa, ottaisinko yhteyttä Hykin teatterin ohjaajaan Ulla Lappalaiseen. Onneksi päätin tehdä sen ja lähetin joululoman jälkeen käsikirjoitukseni sähköpostissa. Siitä se sitten lähti. Oikeastaan koko ajan tämän vuoden tammikuusta syyskuuhun saakka, näytelmä on kehittynyt eri suuntiin ja olen muokannut sitä monta kertaa. Nimi on kuitenkin pysynyt alusta asti samana. Heti ensimmäisen tapaamisen jälkeen astuessani ovesta ulos, ajattelin: ”Sen nimeksi tulee Kirjoita mulle pikkuveli!”
Myös teema, kiusaaminen, on pysynyt samana alusta asti. Kiusaaminen on ajankohtainen ja vaikea asia etenkin nuorten keskuudessa. On tärkeää taistella sitä vastaan. Näytelmässä Henri on ollut kiusattuna viisi vuotta, eikä hänellä ole ystäviä. Hän joutuu tahtomattaan pahoinpitelytilanteeseen ja syylliseksi epäillyksi, jonka vuoksi vanhemmat lähettävät hänet nuorisokotiin. Vaikka näytelmän aihe on synkkä, tarinassa on valon pilkahduksiakin ja Henri kehittyy psykologisesti sen aikana.
Toivon, että näytelmä herättää ajatuksia katsojissa ja että ajatukseni toimii näyttämöllä. Käsikirjoittaminen on kehittänyt kirjoittajana ja projektin seuraaminen on opettanut paljon teatterin eri osa-alueista. Hieno kokemus!
Vaikka pidänkin monipuolisista ja suurista asioista taiteessa, näytelmä Pahuus, jonka kävin katsomassa Helsingin kansallisteatterissa syksyllä 2012, teki vaikutuksen yksinkertaisuudellaan. Näin siinä tiettyjä efektejä ja asioita, joilla oli yhtäläisyyksiä näytelmäni kanssa. Pikkuhiljaa aloin kirjoittaa kohtauksia uudestaan, pyrkien yksinkertaisuuteen. Kirjoittelin niitä junamatkoilla kouluun, välitunneilla, kotona ennen nukkumaanmenoa ja odottaessani soittotunnin alkua. Lopulta Kirjoita mulle pikkuveli! tuli valmiiksi ja huomattavasti selkeämpänä.
Pohdin jonkin aikaa, ottaisinko yhteyttä Hykin teatterin ohjaajaan Ulla Lappalaiseen. Onneksi päätin tehdä sen ja lähetin joululoman jälkeen käsikirjoitukseni sähköpostissa. Siitä se sitten lähti. Oikeastaan koko ajan tämän vuoden tammikuusta syyskuuhun saakka, näytelmä on kehittynyt eri suuntiin ja olen muokannut sitä monta kertaa. Nimi on kuitenkin pysynyt alusta asti samana. Heti ensimmäisen tapaamisen jälkeen astuessani ovesta ulos, ajattelin: ”Sen nimeksi tulee Kirjoita mulle pikkuveli!”
Myös teema, kiusaaminen, on pysynyt samana alusta asti. Kiusaaminen on ajankohtainen ja vaikea asia etenkin nuorten keskuudessa. On tärkeää taistella sitä vastaan. Näytelmässä Henri on ollut kiusattuna viisi vuotta, eikä hänellä ole ystäviä. Hän joutuu tahtomattaan pahoinpitelytilanteeseen ja syylliseksi epäillyksi, jonka vuoksi vanhemmat lähettävät hänet nuorisokotiin. Vaikka näytelmän aihe on synkkä, tarinassa on valon pilkahduksiakin ja Henri kehittyy psykologisesti sen aikana.
Toivon, että näytelmä herättää ajatuksia katsojissa ja että ajatukseni toimii näyttämöllä. Käsikirjoittaminen on kehittänyt kirjoittajana ja projektin seuraaminen on opettanut paljon teatterin eri osa-alueista. Hieno kokemus!
RSS Feed
