Viime syksystä alkaen uudet tuulet ovat puhaltaneet Hykin teatterissa. Nuorennusleikkaus näkyy nyt näyttämöllä, lavan takana ja myös ohjaajavoimissa vt. lehtori Elina Lepolan tartuttua ohjaksiin. Teatterin monivuotiset konkarit pysyvät nyt pois lavalta ja porukan nestoreita ovat muutamat yhdeksäsluokkalaiset, jotka ovat saaneet hypätä vanhimpien teatterilaisten rooliin. 

Porukan yhteishenki on mainio, ja antaumuksella on työskennelty syksystä alkaen. Yhdessä suhteessa ollaan kuitenkin entisillä linjoilla: käsikirjoitus on omaa tuotantoa. Esikoiskirjailijat Petra Halttunen ja Anni Hämäläinen ovat luoneet käsikirjoituksen, jossa on mahdollisuuksia moneen. 

Myös Hykin teatteria vaivaa sama ongelma kuin muitakin teattereita: esityskulut pitäisi pystyä kattamaan pääsylipputuloilla. Tällä kertaa on vain yksi esitys illalla, joten täällä teatterin päässä toivotaan, että aika sopii mahdollisimman monelle. Myös päiväsaikaan oleviin näytöksiin myydään lippuja ja katsomopaikka eturiviin voidaan luvata. Siispä 19. helmikuuta Hykin teatteriin, vaikkapa iltalenkin ohessa. Tai sitten päivällä torstaina 19. tai perjantaina 20. 2. klo 10.00  tai 12.15. (U.L.)

Saimme viikko sitten mukavaa postia nuorten teatteritapahtuma Ramppikuumeen esiraadilta. Meidät kutsuttiin mukaan Kankaanpäässä järjestettävän tapahtuman Ramppi-sarjaan viiden muun esityksen kanssa. Yksi osallistujateatteri lähtee Irlannin-matkalle tutustumaan sikäläiseen teatteritoimintaan. 

Ramppikuumeessa nuorten teatterit eri puolilta Suomea pääsevät tutustumaan toistensa esityksiin. Tapahtuman ohessa järjestetään myös koulutuspajoja, joten kaiken kaikkiaan on tulossa mahtava viikonloppu. 

Hieno päätös Nora Akselinin näytelmälle, jonka kirjoittaminen alkoi jo kolmisen vuotta sitten. Hienoa myös teatteriryhmämme jäsenille, jotka uhrautuvasti ja ahkerasti ovat esitystä viime syksynä valmistaneet. 

Osallistuminen merkitsee myös esityksen uudelleen elvyttämistä, koska esityskausi päättyi yli neljä kuukautta sitten.  Otamme myös uuden näyttelijän estyneen tilalle. Onneksi sijainen löytyi yhdellä puhelinsoitolla, ja koko ryhmä on innolla mukana. 

Ohjaaja-tuottaja Ulla Lappalainen

Kymmenvuotisjuhlintaan osallistui viime marraskuussa mukava joukko teatterintekijöiltä menneiltä vuosilta sekä Kirjoita mulle pikkuveli - näytelmän näyttelijät.  Juhlan juonsivat Miika Hakala ja Tomi Pietilä, jotka olivat teatterissa mukana ensimmäisellä viisivuotiskaudella.

Juhlassa esiintyivät muun muassa Ina Koskinen, joka lauloi Saaren vangit -näytelmästä kaikkia sykähdyttäneen Janen laulun. Aaveet ja haaveet -musiikkia esitti Jukka Ängeslevä. Juhlapöydästä nautittiin muun muassa perinteisiä päättäriherkkuja ja täytekakkua. 

Lämpimät kiitokset  kaikille mukana olleille. Jatkamme kuulumisten vaihtoa Facebookin ryhmässä "Hykin teatteri 10 vuotta" sekä teatterin avoimilla FB-sivuilla.

Ohjaaja-tuottaja Ulla Lappalainen:

Mahtava fiilis saada upea kukka-asetelma ja teatterille stipendi Hämeenlinnan Seudun Taideyhdistyksen Katupeili-juhlassa eilen illalla. Apurahat ja sponsorit  ovat kiven alla näinä niukkuuden aikoina. Siksi olemme iloisia ja onnellisia huomionosoituksesta, jonka tuen turvin voimme viedä Nora Akselinin kiusaamisesta toipumisesta kertovan näytelmän Kirjoita mulle pikkuveli hienoon päätökseen. 

Tiukka parin kuukauden harjoitteluputki on takana. Ensi-iltaan on enää muutama päivä. Lennossa on jouduttu vaihtamaan muutama näyttelijä pari kertaa, kun harjoitusaikataulut ovat käyneet mahdottomiksi rooliin jo nimetyille. Nämä haasteet on kuitenkin jo selätetty ja nyt vain viimeistelemme 10-vuotisjuhlavuoden toista ensi-iltaa.

Meillä Hykissä on ollut käsikirjoittajia omasta takaa. Nora Akselin on viides nuori, jonka käsikirjoitus päätyy Hykin teatterin lavalle. Hänen tekstissään minua kiinnosti sen elävyys ja puhuttelevuus, onnistuneet roolihahmot ja tuoreesti käsitelty koskettava aihe. 

Tekstistä, sen yksityiskohdista ja rakenteesta on keskusteltu Noran kanssa monta kertaa vielä harjoitusten alettuakin. Arvostan sitä, että käsikirjoittaja on tahtonut pitää kiinni muun muassa omasta hieman yllättävästä loppuratkaisustaan. 

Kiusaaminen on  vaikeasti karkotettavissa. Tekijäryhmämme jäsenistä melkein jokainen nuori on tullut ainakin vähän kiusatuksi. Kiusaaminen on asia, josta pitää puhua. Toivomme, että näytelmä virittelee kysymyksiä: En kai minä kiusaa? En kai sulje silmiäni kiusaamiselta? 

Kahdeksannen luokan lopussa, eli vähän päälle kolme vuotta sitten, liityin ”käsikirjoitusryhmään”, jossa meitä oli noin 10 Hykin oppilasta. Ideana oli, että jokainen tekee oman näytelmän, joka mahdollisesti tulisi Hykin teatteriin esitettäväksi. Silloinen versioni näytelmästä oli melko erilainen: juoni oli hyvin monimutkainen, henkilöitä oli tuplasti enemmän ja se oli kuin sekoitus salapoliisiseikkailua, fantasiaa ja realismia – hyvin sekava siis. Tuntui, että asia, jonka oikeastaan halusin sanoa, oli kielen päällä, mutten saanut sitä selkeäksi tekstiksi. Koska juttu oli vapaaehtoista, se jäi lopulta pois kokonaan, enkä tehnyt näytelmälle vuoteen mitään.

Vaikka pidänkin monipuolisista ja suurista asioista taiteessa, näytelmä Pahuus, jonka kävin katsomassa Helsingin kansallisteatterissa syksyllä 2012, teki vaikutuksen yksinkertaisuudellaan. Näin siinä tiettyjä efektejä ja asioita, joilla oli yhtäläisyyksiä näytelmäni kanssa. Pikkuhiljaa aloin kirjoittaa kohtauksia uudestaan, pyrkien yksinkertaisuuteen. Kirjoittelin niitä junamatkoilla kouluun, välitunneilla, kotona ennen nukkumaanmenoa ja odottaessani soittotunnin alkua. Lopulta Kirjoita mulle pikkuveli! tuli valmiiksi ja huomattavasti selkeämpänä.

Pohdin jonkin aikaa, ottaisinko yhteyttä Hykin teatterin ohjaajaan Ulla Lappalaiseen. Onneksi päätin tehdä sen ja lähetin joululoman jälkeen käsikirjoitukseni sähköpostissa. Siitä se sitten lähti. Oikeastaan koko ajan tämän vuoden tammikuusta syyskuuhun saakka, näytelmä on kehittynyt eri suuntiin ja olen muokannut sitä monta kertaa. Nimi on kuitenkin pysynyt alusta asti samana. Heti ensimmäisen tapaamisen jälkeen astuessani ovesta ulos, ajattelin: ”Sen nimeksi tulee Kirjoita mulle pikkuveli!”

Myös teema, kiusaaminen, on pysynyt samana alusta asti. Kiusaaminen on ajankohtainen ja vaikea asia etenkin nuorten keskuudessa. On tärkeää taistella sitä vastaan. Näytelmässä Henri on ollut kiusattuna viisi vuotta, eikä hänellä ole ystäviä. Hän joutuu tahtomattaan pahoinpitelytilanteeseen ja syylliseksi epäillyksi, jonka vuoksi vanhemmat lähettävät hänet nuorisokotiin. Vaikka näytelmän aihe on synkkä, tarinassa on valon pilkahduksiakin ja Henri kehittyy psykologisesti sen aikana.

Toivon, että näytelmä herättää ajatuksia katsojissa ja että ajatukseni toimii näyttämöllä. Käsikirjoittaminen on kehittänyt kirjoittajana ja projektin seuraaminen on opettanut paljon teatterin eri osa-alueista. Hieno kokemus!

Eilisen lauantain vietimme Riihimäellä Vinkuva-sika työryhmän kanssa. Osallistuimme siis Teatris-tapahtumaan. Ilahdutimme yleisöä ja tuomareita pipareilla ja possunenillä. Näimme Riihimäen nuorisoteatterilaisten esityksiä. Esitys sujui hienosti. Aamupostiin kuvailtiin jengiä. 

Hykin teatteri vierailee Riihimäen kaupunginkirjaston satunurkkauksessa lauantaina 9.3. klo 14. Vinkuva sika -työryhmä osallistuu lasten ja nuorten alueelliseen Teatris-tapahtumaan.

Vinkuvan sian ensi-ilta sujui lämminhenkisesti ja piparkakuntuoksuisesti. 

Hetkisen tämä näyteikkuna oli keskustalon sisäpihalla vuokrattavana olleen liikehuoneiston tiloissa. Huoneisto vuokrattiin ja näyttely lähti.

Tuomas Kyrön Vinkuva sika on toinen ei-hykkiläinen käsikirjoitus teatterissamme. Ohjaaja Ulla Lappalainen pani tekstin mieleensä heti sen ilmestymisvuonna 2008. Nyt teatterista löytyi sopiva porukka esitystä valmistamaan ja reilun parin viikon päästä olemme valmiita näyttämään, miten Tuomas Kyrön tekstistä muovautui meidän Vinkuva sika. 

Lisäinfo:
Aiemmat esityksemme ohjaajineen ja käsikirjoittajineen